Äkkilähdöstä sanoihin



*muutama ajatus sanavalinnoista 
           ja kuullun ymmärtämisestä


Tapahtui sunnuntaiaamuna:
Klo 8.10
Mies: ”Kun sä heräsit näin aikaisin, ni ehditään tekemään tänään vaikka mitä.” Mies herää arkena ja juhlana aina aikaisin. Viimeistään seiskalta. Niin että sillä on päivä jo pitkällä kun minä viikonloppuna vasta heräilen.
Näin aikaisin ja ehditään tekemään… palataan näihin kohta.

Päätin sivuuttaa salamia aivoissani aiheuttaneet sanavalinnat. Hyvä minä!

Minä: ”Kaikki käy, ehdota.” Hörpin kiivaalla tahdilla aamukahviani, jonka tavallisesti nautin kaikessa rauhassa. Kahvin lipitys tukki suuni, josta pyrki ilmoille muutama naseva kommentti miehen sanavalinnoista. Otti aivoon oikein urakalla.

Mies selaili nettiä, oikeastaan oli jo Finnkinon sivuilla katselemassa päivän leffatarjontaa. Sieltä valikoitui juuri ensi-iltansa viettänyt Äkkilähtö-elokuva, näytös klo 10.30.

Valmistautuminen huippu nopeasti - tuli tunne muuten et ihan kuin olisin nukkunut pommiin - matka kovalla kiireellä (huom! näinkin voi viettää rauhallista sunnuntaiaamua) leffateatteriin. Henkäisy perillä, huh, ehdittiin ajoissa. 

Äkkilähtö Äkkilähtöön :D 



No mut sit aiheeseen. Sanojen merkitykseen. Niiden edustamiin asioihin meille itse kullekin. Kuinka paljon sanoilla ilmaistuun vaikuttaa se kuka ne sanat sanoo? Mikä osuus on kuulijalla, kuinka hän kuultuja sanoja tulkitsee? Vaikka kieli on yhteinen, väärinymmärtämisen – tahattoman ja tahallisen - riski on aina olemassa. Ja kuinka paljon siinä on kysymys halusta kuunnella rivien välistä? Ymmärtää tahallisesti väärin.

Vastuukysymykset puhutun ja kuullun ymmärtämisessä jakautuvat… nyt mennäänkin vaikealle alueelle, mutta sanoisin että aika tasan.
Kun me puhumme, meillä on vastuu sanoa asiamme selkeästi ja ymmärrettävästi. En tarkoita selittelyä selittelyn vuoksi vaan että pyrimme siihen, että tulemme ymmärretyksi oikein. Jos haluamme kettuilla sanat toimivat aseenamme. Ne antavat taitavalle sanankäyttäjälle lukuisia mahdollisuuksia heittää ilmaan piikki jos toinenkin.
Miten kuulija erottaa mistä oikeasti on kysymys?

Kuulijan asema suhteessa puhujaan on yksi tärkeimmistä. Onko puhuja asiantuntija, esimies, työtoveri, puoliso, lapsi, sukulainen, ystävä, naapuri, kaupan kassa jne. Tunteeko olevansa puhujan kanssa tasavertainen vai ei.
Ehkä eniten puhutun vääriä tulkintoja oikeassa elämässä (jätän kuulkaa nettikirjoittelun kokonaan tämän ulkopuolelle – huh!) tapahtuu silloin kun tunnemme puhujan hyvin. Tiedämme mitä hän tarkoittaa ja herkästi saatamme luulla tietävämme tasan tarkkaan mitä toinen tarkoittaa.



Mennäänpä aamun tapaukseen tarkemmin. Taustana kerron, että arkiaamuisin herään puoli kuusi. Rikollisen aikainen herätys, sanon minä. Etenkin kun kärsin tätä nykyä iltakukkumisesta. Uni tulee harvoin ennen puoltayötä. Viikonloppuina maksan univelkojani. Saatan joskus nukkua yhdeksään jopa kymmeneen. Eli kello 8 on minulle hyvin aikaista, jonka hienosti tiedän. Mutta kun se sanotaan ääneen se muuttuu pieneksi moitteeksi korvissani. Miehen puolelta vilpitön toteaminen, minulle moite. Aikaisin heräämiseen kun liitetään hienoja ominaisuuksia kuten säännöllisyys, ahkeruus, hyvyys. Paremmuus suhteessa pidempään nukkuvaan. Aikaisin herääjä on reipas ja ahkera, pitkään nukkuja hidas ja laiska. Eiks se vähän näin ole?
Konflikti olisi ollut tässä kohtaa ilmeinen, ellen olisi pidätellyt itseäni. Pointsit mulle, se onnistui tällä kertaa. Kiitos aamukahvini, jonka hörpin kiireen vilkkaa vain ettei suustani lähtisi mitään harkitsematonta. Poltin muuten kitalakeni, kaiken lisäksi.



Väitän että ne ovat nämä mielikuvat jotka saavat meidät lukemaan rivien välistä. Meillä on paljon taustavaikuttajia: oma eletty elämä kaikkine kokemuksineen joka suodattaa kuulemaamme. Omat kipupisteemme, jotka värittävät toisen puheen kuuntelua ja tulkintaa. Voi olla että itsetunnossamme on pieniä säröjä joihin solahtaessaan sanat saavat mielen kirvelemään.

Huonoimmillaan syntyy väärinkäsityksiä, joita ei koskaan korjata. Kuulija ei kysy tarkentavia kysymyksiä. Kertoja ei tiedä tulleensa väärin ymmärretyksi. Tai syntyy kova sananvaihto, jossa kuulija syytää kaiken pahoitetusta mielestään puhuja niskaan. Puhuja ei välttämättä ymmärrä edes mistä on kysymys.



Mikä neuvoksi? Tärkeintä on ottaa asiat asioina. Keskustella asioista, silloin kun niistä kerran on puhe ja välttää liikaa tunteiden mukaan ottamista. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän oikein hyvin. Mutta että edes pyrkisi siihen. Vetäisi henkeä ja hetken ajattelisi. Monet riidat ja epäselvyydet voisi ehkä välttää toista oikein kuuntelemalla. Jos jotain ei ymmärrä tai on epäselvää, kysymällä tarkemmin. Pieni tuumaustauko, silloin kun tunteet puheen takia alkavat roihuta. Vilkaisu peliin kun kielen kannat ovat irtoamassa kovaan kalkatukseen. Auttaisiko se?



Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Se on hyvä muistaa silloin kun puhuu, mutta myös silloin kun kuuntelee. Olenko vain kaiku, joka vastaa samalla mitalla vai vastaanko ihan omin sanoin ja ajatuksin. Tai jos vaikka en sanoisi mitään. Vaihtaisin vaikka puheen aihetta.
Olisikohan oma elämä silloin parempi paikka olla?

Taas niin mukavaa: Lämpimästi tervetuloa Anu Bloggerin kautta blogin seuraajaksi. Mukavaa, että liityit joukkoon <3

Paljon hyviä sanoja ja kauniita ajatuksia uuteen viikkoonne te siellä.

Sii juu!

Äkkilähtö on muuten ihan mukava, hauska ja viihdyttävä elokuva. Ei mitään syvällistä, mutta tartteeko aina ollakaan?
Ja oikeassahan mies oli. Ehdittiin paljon. Kuten pitkälle lenkille elokuvan jälkeen :)



8 kommenttia

  1. Kääk. Äkkilähtö sunnuntai-aamuna. Huuuh :). (Meillä mies on puhelias & aamuvirkku ja minä en kumpaakaan. Hän kun ehtii olla muutaman tunnin justiinkin sunnuntai-aamuna hereillä ennenkuin meikäläinen avaa makkarin oven, alkaa hirmu puheenpälpätys samantien. ja minä taas haluaisin olla ihan mykkänä niin kauan, että olen saanut rauhassa käytyä ne omat kahvinjuonti- ja lehdenlukurutiinini läpi. Että jos mies siinä kohtaa ehdottaa jotain menoa johonkin, on ihan varmaa, että mua ei huvita just sinä päivänä mikään. En siis pystyis vastaavaan kuin sinä kuvailemassasi tilanteessa. Mutta jos saan olla rauhassa niin kauan kuin haluan, silloin taas käy melkeinpä mikä vaan. Tai ainakin melkein).

    Mutta monesti mietin sitä, että mikähän siinä onkin, että joiltakin ihmisiltä on valmis ottamaan vastaan vaikka mitä ja toisilta puolestaan ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Neuvojen antaminen on ehkä pahinta laatua. Jonkun toisen neuvoja voi ihan rauhallisesti kuunnella ja ottaa niistä jopa onkeensa, mutta auta armias, jos joku "väärä tyyppi" erehtyy neuvomaan, niin jo on niskavillat pystyssä. Jos ei muusta, niin ihan periaatteesta :).

    Valoisaa tätä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D En voi minäkään itseäni äkkilähtijäksi sanoa. Mutta sen kerran kun herään ajoissa, mua innostaa itseänikin se että ehtisi tehdä kaikenlaista. Mut ei sitä tarttis erikseen alleviivata kuitenkaan. Siitä en tykkää. Oikeesti, jos mun pään sisään olis silloin aamukasin aikaan nähnyt, olis nähnyt pelkkää savuavaa mössöä. Kun aikaa on, herääminen kestää tunnin pari. Kiiretilanteessa samaan päästään puolessa tunnissa. Sen alle ei onnistu :)
      Joskus mullakin on hetkeni. Aina ei viitsi alkaa motkottamaan. Siitäkin huolimatta, että aihetta olisi ;)

      Totta kuule toi neuvojen vastaanottaminen. Kun neuvoja on "väärä", ärtymystä voi olla vaikea pidätellä. Tai jos neuvot annetaan silleen alentuvasti tai holhoavasti kuin puhuttais ylhäältä alaspäin ei niistä muuta iloa kuin että saadaan veri kiertämään :D

      Kiitos! Ihanan aurinkoinen päivä tänään olikin. Hyvää viikon jatkoa Annukka <3

      Poista
  2. Joskus sitä vaan on sellaisella tuulella, että haluaa ymmärtää sanotut asiat väärin (puolin ja toisin) ja sitten onkin perheriita valmis. Toki tässä vuosien saatossa sitä on oppinut lukemaan niin itseään kuin tuota ukkokultaakin, että nämä konfliktit kyllä vähenevät koko ajan. Itse kun en juo edes kahvia, en voi niellä kipakoita vastauksia ennen kuin ne lentävät suusta ulos :)

    Ihanaa alkanutta maaliskuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tunnistan itsessäni ihan samaa. Välillä luen rivien välistä niin ettei oikealla sisällöllä ole mitään virkaa. Vaikka välillä huomaan tarkoituksellisesti ymmärtäväni väärin jätän silti useammin asiat sikseen. Turhaa henkistä painia ei enää samalla tavalla viitsi kuin nuorempana. Aina kun voi keittää itselleen kunnon kahvit. Hyvä niin. Paljon rauhallisempaa nykyään ;D

      Kiitos Tuija! Valoa ja iloa sinullekin <3

      Poista
  3. Ihanaa, että ehditte sitten tehdä vaikka mitä. Äkkilähtö oli muuten hyvä leffa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Oikeassa se mies usein on, vaikka aina sitä ei ole helppo myöntää ;)
      Kiva leffa tosiaan. Kotimaisia elokuvia tulee katsottua vähän. Tämä oli iloinen yllätys.

      Mukavaa viikon jatkoa maiju!

      Poista
  4. Täälläkin aviopari, jonka vuorokausirytmi ei osu nappiin. Olen aina ollut aamuvirkku, mutta enpä usko paljoa enempää saavani päivässä aikaiseksi kuin vähän pidempään nukkuva mieheni :-)

    Ei Äkkilähtö mikään kuolematon kulttuuriesitys ollut, mutta harmittoman mukavaa ajanvietettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aamuvirkkuna sitä varmaankin menee illalla ajoissa nukkumaan. Niin että ei niitä toiminta tunteja taida olla enempää kuin muillakaan. Aikainen nousija ainakin saa nauttia rauhallisista aamuista, jos sellaisista tykkää :)

      Kiva leffa se on. Mukavan kevyt ja huoleton katsoa.

      Hyvää viikon jatkoa EO!

      Poista

Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Kiitos jos vielä käytit aikaasi kommentointiin. Eläköön keskustelu!
Seuraamalla Oikeasti aikuista somessa, saat tiedon uusista postauksista ensimmäisten joukossa.

Facebook, Google +, Instagram, Pinterest @oikeastiaikuinen